Turhat uhrit

Vuorokausi sitten kolme tyttöä pyöräili rauhassa kaupasta kotiin. Vastaan tuli tavallisen näköinen nelikymppinen mies. Ohitti tytöt, mutta sitten äkkiarvaamatta puukotti yhden heistä kuoliaaksi. Vasta 17-vuotias nuori valikoitui uhriksi sattumalta. Motiivikseen tappaja, psykiatrisen avohoidon potilas, oli kertonut halunsa päästä pysyvästi vankimielisairaalaan.

Vuonna 2009 tapahtui hyvin samankaltainen 14-vuotiaan tytön puukotus Keravalla. Tässäkin tapauksessa tekijä oli avohoidon potilas, joka oli yrittänyt päästä napakampaan hoitoon. Tuloksetta.

***

Heti tänään

lehti kertoi jälleen nuoresta ja puukosta. Kuopiossa 15-vuotias koulupoika oli uhannut tappaa puukolla opettajan ja kaksi oppilasta. Tällä kertaa uhreilta onneksi vältyttiin.

***

Epätoivoisista väkivallanteoista

on viime vuosina uutisoitu runsaasti. Jokainen tapaus on liikaa. Teon ennalta-arvaamattomuus ja sattumanvaraisuus syö myös perusturvallisuutta ja luo pelkoa. Elämään pitäisi kuitenkin voida luottaa, sillä ilman sitä, ja toivoa,  ei ihminen jaksa.

Näinkö on käynyt henkirikoksen tekijöille? Vai onko syy terveydenhuollon huonossa seulassa? Suuren riskin potilaat eivät jää haaviin koska  sen pohjassa on reikä?

***

Markkinatalous

tarkoittaa kovia arvoja. Ne sanelevat, että terveydenhoitopalveluja täytyy supistaa, terveysasemia lakkauttaa ja  ajaa väestö  kuin mullilauma kalliisiin yksityispalveluihin, joihin kuitenkin vain osalla ihmisistä on varaa.  Aikoja ei julkisiin palveluihin saa, ei hammaslääkäriin, ei helpolla yleislääkäriinkään, erityissairaanhoitoa joutuu odottamaan kuukausitolkulla ja psykiatrisiin palveluihin on kestämätön jono.

Sosialipuolella rahahanat niin ikään ovat tukossa, ihmisten välttämättömät tarpeet puun ja kuoren välissä. Tarve on, tukea ei saa.  Otsikoista sitten luemme, mitä nämä jonottamiset ja ei-oot joidenkin kohdalla lopulta aiheuttavat.

***

Rahaa oikeisiin asioihin

Maamme talous on tiukalla, pitää vain kiristää vyötä. Näin olemma antaneet itsellemme kertoa.

Silti jotkut vielä pikkurilli pystyssä miettivät Guggenheimeja, rahoittavat Kreikkaan sotakoneita ja vakavissaan budjetoivat kaikenlaiseen jonninjoutavaan; samaan aikaan kun maamme perusturva huutaa apua.

Pahoinvointi on lisääntynyt ja tähän tulisi päättäjien nyt  oikeasti sekä rivakasti reagoida. Tekojen tasolla.

Suomeksi: budjetoida lisää rahaa  sosiaali- ja terveyspaveluihin.

On  hurskastelua pohtia olemassa olevien terveyspalveluiden tehostamista ja laadun terävöittämistä  kun resursseja ylipäätään on liian vähän. Ei kukaan jaksa tehdä monen ihmisen töitä. Nääntyvät kohta nämä olemassa olevatkin työtaakkansa alle.

***

Näitä:

Tarvitaan lisää työntekijöitä, terveydenhuollon toimipisteitä ja hoitolaitoksia. Suunnanmuutosta terveyspoliittiseen  päätöksentekoon. Reilusti lisää psykiatrisia laitoshoitopaikkoja. Ja lääkäreille lupa lähettää potilaansa herkemmin psykiatriseen hoitoon.

Nythän lähetekriteerit psykatriseen osastohoitoon ovat resurssienkin vuoksi  tiukat.  Jotta potilas voi käydä psykiatrisessa sairaalassa edes kääntymässä täytyy lääkärin saada 15-20 minuuttia kestävällä vastaanottoajalla riittävän vahva näyttö potilaan psykatrisen hoidon tarpeesta. Harva potilas pystyy vartissa puristamaan  esiin koko tilanteensa ja oireistonsa. Niinpä potilaasta ei aina voida tehdä kriteerien mukaista lähetettä. Jos laitoshoitopaikkoja olisi  enemmän voisivat lähetekriteeritkin olla nykyistä joustavammat ja näin potilas pääsisi helpommin tarvitsemaansa hoitoon.

***

On se mahdollista.

Palveluita saa rahalla. Asia on näin yksinkertainen.

Ei  tässä muuta tarvita kuin tahtoa.

Koko päivän on pyryttänyt.

Tampereella liikenne kaaoksessa. Lunta on tullut 20 senttiä. Pääsiäisen pyhiksikin on luvattu lumikelejä.

Kesä oli ihan tässä jo huulilla. Sitten se tulikin katumapäälle, vetäisi itsensä takaisin ja lupasi talvelle encoren. Kyllä on ulkona nyt jouluista.

***

Keskuslämmityksen vaivattomuus

on käsikosketeltavan ihana asia kun pakkasia pitelee taas. Moni vei talvitakkinsa jo vintille, hurjimmat sipaisivat kesärenkaat menopeliinsä.

Minun kengistäni eivät liukuesteet kovin nopeasti katoa.

***

Takatalvia

on ollut aina. Muistelen, että lapsuudessa noin joka vuosi. Ei tässä siis mitään merkillistä. Nykyihminen vain kokee eriskummallisena, järisyttävänä ja poikkeavana kaikenlaiset säätilat.  Kuten talvella pakkaset. Niistä kannattaakin iltalehtien vetää  otsikoita.

***

Tässä kelissä

autoillessa ei kuitenkaan voi olla  liian varovainen. Kun maisema on puuroa on hiljennettävä myös vauhtia.  Toivottavasti tiellä liikkujat tajuavat sen.

Onnea, uusi presidentti!

Pekasta ei tullut presidenttiä, mutta Pekka kävi hyvän kampanjan.

Kuulostaa klisheeltä, mutta on totta.

Herrasmiesten presidenttikisa oli sellaisenaan  voitto. Se oli viesti: voimme kumpikin tehdä hyvän kampanjan ja samalla kunnoittaa kilpakumppaniamme.

Hyvä. Suomi on  näin nätin kampajoinnin jälkeen piirun verran parempi paikka elää.

***

Olisin toivonut,

että Pekka Haavistosta olisi tullut presidentti. Kuitenkin Sauli Niinistökin on tehtävään oikein sopiva. Oli ihanteellista, että loppukamppailuun jatkoivat juuri nämä kaksi, Pekka ja Sauli. Fiksut miehet jotka eivät halunneet pelata rumaa peliä. Joka hetki oli kaunista katseltavaa.

Kampajansa aikana Pekka Haavisto otti esille arvot. Nyt on kaikki mahdolliset ja mahdottomat jyvät penkaistu pintaan ihan sieltä laarin pohjaltakin. Ihmiset ovat heränneet ajattelemaan. Suomen asenneilmasto on liikahtanut terveempään päin.

Ja on syytä uskoa, että tämä on suunta jatkossakin. Jos parempaa haluamme, silloin myös uskomme parempaan.

***

Seuraaviin presidentinvaaleihin

on kuusi vuotta. Haastattelija kysyi Pekka Haavistolta ajatteleeko tämä voittavansa sitten ne seuraavat vaalit.  Kuusi vuotta on pitkä aika, kuten Haavisto totesi. Eiköhän näin pitkään aikaan sisälly paljon muutakin kuin seuraavat presidentinvaalit.  Ne ovat sitten kun ovat. Siihen asti eletään.

Mutta nyt: Onnea, uusi Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö! Ja paljon onnea myös Pekka Haavisto!

Tässä vaalikamppailussa ei ollut häviäjiä. Toisesta tuli presidentti. Ja toinen nosti keskusteluihin kaikkia ihmisä koskevat arvot. Ihmisyyden.

Hienoja miehiä ovat. Molemmat.

Ennakoäänestys

alkoi toissapäivänä.

Eilen TV1:llä nähty vaalikeskustelu, jossa kaikki ehdokkaat paikalla, myös Järvenpään lukion oppilaita, oli varsin kiinnostava. Suuri osa kysymyksistä tuli lukiolaisilta. Varsinkin kysymys rasismista ja syrjinnästä herätti kiivasta keskustelua.

***

Maan päähenkilö – instituutio

on aika merkillinen kun asiaa tarkemmin ryhtyy miettimään.

Tällä hetkellä kaikilla maailman mailla on jonkilainen keulakuva, useimmilla joko presidentti tai monarkki. Kun tarkastellaan mitä maamme päähenkilö työkseen tekee ja kuinka paljon hän yhä valtaoikeuksien vähennyttyäkin kuittaa palkkaa, tulee vähän hämmentynyt olo. Ennen kaikkea siitä, kuinka paljon verovaroja tämä kaikki kuluttaa. Asiasta olen kirjoittanut tarkemmin kolumnissani.

Erityisesti kun laman partaalla = lamassa nyt ollaan.

Ihmettelenpä, kun ei yksikään ehdokas ole hoksannut ottaa vaalivaltikseen Linnan juhlia. Että kun on maan talous nyt kuralla niin seuraavia juhlia ei pidettäisi, vaan Linnan juhliin budjetoidut rahat jaettaisiin kohteisiin, jotka rahaa kipeimmin nyt tarvitsevat. Toimeentulotukeen, varattomille, eläkeläisille, lapsiperheille, monin tavoin ahtaalla olevien avustamiseen. Näin tehtäisiin ainakin tänä vuonna.  Sitten kun menisi maalla paremmin voisi alkaa miettiä iltapukujakin taas.

Tällaista ei vielä kukaan ehdokkaista ole keksinyt esittää. No, ideaa voi vapaasti lainata.

Yksillä linnanjuhlien kustannuksilla autettaisiin nimittäin aika monia.  En mitenkään ole juhlimista vastaan, en Linnan juhliakaan, katselen niitä oikein mielelläni, mutta tilannekohtaisesti pitää mennä yksityisen ihmisenkin. Nykytilanne ei salli tuhlausta. Niinpä voisi myös uusi presidenttimme toimia viisaasti ja vastuullisesti ja perua juhlat tältä vuodelta.

***

Presidentti myös voisi päättää

maksaa palkkiostaan ja asunnostaan verot. Jos tähän tarvitaan laki, voisi presidentti edesauttaa lain syntymistä. Toivon, että uusi presidenttimme on oikeudenmukainen ihminen, joka edistää myös talouspoliittista oikeudenmukaisuutta. Henkilönsäkin tasolla.

Vuosi on taas vaihtunut, onnellista tätä vuotta!

Runsain ilotulituksin on vuodenvaihdetta jälleen juhlittu. Toivottavasti ei ole kenellekään tullut vammoja.

Ikkunastani aitiopaikalta olen nimittäin voinut nähdä useita pieleen ammuttuja raketteja. Muutama kappale suuria tulitteita on räjähtänyt vain muutaman metrin korkeudella maasta. Jokunen ammus on juuri ilmaan noustuaan tipahtanutkin alas ja sätkinyt ja rätissyt sen jälkeen jalkakäytävällä. Yksi ammus vihelsi suksenaan pitkin tietä ja räjähti vasta sitten. Onneksi ei sattunut sen reitille ihmisiä.

***

Jokunen vuosi sitten

keskellä kaupunkia muutama huurupää humalainen tökki raketteja minne sattui ja sytytti ne, jonka jälkeen raketit sinkoutuivat mikä vaakasuoraan mikä melkein yläviistoon ja mikä taas räjähti paikallensa. Ihme ettei sattunut siinä kenellekään pahempia. Sen jälkeen en ole halunnut uusia vuosia vastaanottaa väkijoukoissa.

***

Niin kivaa kuin ilotulittelu onkin

tekee viina siitä vaarallista. Tappavaa, jopa. Samoin, jos ollaan alaikäisiä tai ei hallita asiallista toimintaa räjähteiden kanssa. Jos ei välitetä suojalaseista tai tehdään omatekoisia virityksiä.

Toivottavasti tänä yönä silmät, kädet, kasvot ja kaikki muutkin ihmiskehojen osat ovat säästyneet vaurioilta. Sekä kodit. Tosin ainakin yhdestä raketin aiheuttamasta tulipalosta on jo uutisoitu.

***

Tässä vaiheessa yötä

on runsain paukuttelu jo vaiennut. Vain käry leijuu ilmassa. Huomenna löytyy pihoilta hylsyjä ja muuta roinaa. Sitten alkaa arki.

Ja sitä, hyvää, tasapainoista arkea  tarvitsemme jokainen jotta voimme nauttia myös juhlasta.